Uuden hallituksen myötä olemme päättäneet kehittää yhdistyksen tiedottamista paremmaksi. Käytännön toimet ohjataan mm. blogin käytön lisäämiseen, Facebook-sivujen ja .ryhmän erittelyyn sekä tiedotussähköpostin käyttöönottoon. Viimeisin tarkoittaa sitä, että jokainen jäsen voi halutessaan tilata sähköpostiinsa kerran kuussa ilmestyvän tiedotteen yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Tiedotteen voi tilata KSEY:n sähköpostiosoitteesta ksey(at)saunalahti.fi ilmoittamalla viestissään haluavansa tilata KSEY:n Kulkuripostin ja ilmoittamalla oman sähköpostiosoitteensa, johon Kulkuripostin haluaa. Kulkuripostirinki kasataan tässä toukokuun aikana ja ensimmäinen Kulkuriposti lähtee maailmalle kesäkuussa.

Toukokuun alussa käynnistyi jokakeväinen lista-arpajaismyynti. Arvat ovat myynnissä euron kappalehintaan ja arvan ostaessaan saa valita itselleen myyjältä rivin, jonne kirjoittaa henkilötietonsa. Jokaisella rivillä on oma numeronsa ja arvonta suoritetaan myynnin loputtua 17.6.2012 poliisilaitoksella. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti piakkoin arvonnan jälkeen myyjän toimesta.

Listoista on myyntiin otettu vasta puolet, joten jos olisit valmis ottamaan myyntiin 50 arvan listan tai vaikkapa puolikkaan jonkun toisen kanssa, niin ota asian tiimoilta mahdollisimman pian yhteyttä sähköpostiimme tai yhdistyksen puhelimeen.

Eläintalolla on tällä hetkellä 15 kissaa eikä muita eläimiä. Yksi talteenoton koira käväisi, mutta löysi tiensä pian omaan kotiinsa.

Yhdistyksen rahatilanne on tällä hetkellä erittäin huono. Kaikki innokkaat lipaskerääjät Manskin kävelykadulle tai kauppakeskukseen tai Anttilan kulmalle otetaan erittäin kiitollisina mukaan auttamaan. Eläinpuvut ja kyltit sekä lipas tulee yhdistykseltä ja ne voi noutaa eläintalolta etukäteen sovittavana ajankohtana. Lupa keräämiselle tulee aina varata etukäteen Kouvolan Ydinkeskusta ry:ltä, ja sekin voidaan hoitaa kerääjän puolesta kuntoon. Pystyisitkö sinä muutaman tunnin päivystämään lipas kourassa? Otathan yhteyttä meihin! Jos et voi ryhtyä konkreettisiin toimiin, mutta haluat auttaa, voit aina lahjoittaa yhdistyksen lahjoitustilille joko kuukausittain jonkun, vaikka pienenkin, euromäärän tai kerralla itse valitsemasi summan. Lahjoitustilinumeron saat sähköpostitse meiltä ja tili on eri tili kuin jäsenmaksutili.

Yksi tapa saada tuloja yhdistykselle on tietysti lisätä jäsenten määrää eli, jos et vielä ole jäsenemme, niin nyt on hyvä hetki liittyä porukkaan. Jäsenyyden myötä saat vuosittain keväällä Kulkuri-lehtemme ja jäsenkirjeen loppuvuodesta sekä oikeuden tilata Kulkuripostin sähköpostiisi. Liitäthän jäseniksemme myös perheesi muut jäsenet. Eläinsuojelutoiminta ja tapahtumiimme osallistuminen ovat mainioita tapoja opettaa oikeita arvoja lapsille ja miksei kumppaneillekin siinä samassa. Myös eläintalolla avoimissa ovissa käyminen on merkityksellisempää, jos kyse on oman yhdistyksen eläintalosta.

Avoimet ovet ovat edelleen tauolla, vaikka eläintalon toiminta onkin jo jonkin aikaa ollut normalisoitunutta, sillä eläimiä ei enää siirretä yhtä herkästi “vanhalla puolelle” vaan eristysaika on pidempi kuin aikaisemmin, varatoimena kevään tautiepidemioille. Piakkoin eläimiä voidaan alkaa siirtää taas vanhalle, joka onkin ollut tyhjänä jo pidemmän aikaa.

Talvisesta sieni-infektiosta näytettäisiin selviävän pelkästään eristyspuolella olevilla tapauksilla, eikä muissa tiloissa, kuten vanhalla puolella tai sauna- sekä koiratiloissa, ole ollut yhtään tapausta. Eläintalolla tyhjennyksen aikaan olleista oireettomista eläimistä jokainen sai kotihoitopaikan ja eristysohjeet eläimelleen ja jokaisesta eläimestä otettiin sieninäytteet. Jokainen näistä palautui negatiivisena ja monista on palautunut myös toistettu sienitesti negatiivisena. Moni näistä eläimistä lähti pääkaupunkiseudulle ja osa jäi kotihoitopaikkaansa asumaan, sillä sovittiin, että eläintalolle ei tuoda eläimiä infektioajalta, vaikka testit negatiivista näyttäisivätkin, varmuuden vuoksi. Otimme siis jämerän otteen taudin voittamiseksi ja se on tuottanut tulosta. Nyt talon käytännöt on tarkistettu ja päivitetty vielä tarkemmiksi, jotta talolle talteenoton yhteydessä tulevat taudit eivät pääsisi leviämään muihin eläimiin, mitä ne toki herkästi tekevät, kun eläimiä on paljon. Tautien tulemista talolle kun ei valitettavasti voi estää, koska emme voi tietää mitä ulkona kulkevissa kissoissa on mukanaan, ennen kuin oireilut alkavat.

Kyseinen sieni-infektio ei ole ihmiselle eikä eläimille vaarallinen. Ihmisille infektiosta seuraa symmetrisen pyöreä ihottuma-alue, joka on helppo hoitaa kuntoon. Vain eläinten hoito infektioiden yhteydessä on todella työlästä, kun karvat tuppaavat leviämään herkästi asunnossa. Itse olen henkilökohtaisesti erittäin ylpeä siitä, miten KSEY on hoitanut asian, sillä olemme tiedottaneet asiasta ja hoitaneet asian kuntoon ilman mahdollisten terveiden yksilöiden lopetusta, vaikka helpoin tie olisi ollut olla asiasta hiljaa ja lopettaa vain kaikki eläimet eläintalolta kerralla. Tämä on monella yhdistyksellä ollut se reagointilinja tällaisiin tapauksiin (ja niitä on kyllä ollut Suomessa useampia), mutta on myös eläintaloja, joissa sairastuneetkin yksilöt hoidetaan onnistuneesti kuntoon ilman lopetuksia, vaikka hoito viekin puolisen vuotta minimissään ja vaatii paljon rahaa.

Tällä hetkellä Korian eläintalolla ei siis ole ollut tapauksia viimeisen kuukauden sisällä. Erikoisaineet, joilla taloa on desinfioitu, ovat edelleen käytössä vielä pitkään varmuuden vuoksi. Rahallisesti sieni-infektio on koetellut yhdistystä oikein olan takaa ja talon käsittely useamman kerran erittäin kalliilla aineilla, savudesinfiointi, ilmastoinnin puhdistus ja kaikkien tavaroiden vaihtaminen sekä jatkuvat suojavarustukset talolla, kertakäyttöastiat ja monet testit ovat maksaneet enemmän, kuin meillä on rahaa. Tuki on tässä tilanteessa siis todella tarpeen.

Toivottavasti saamme julkisuuden myötä mukaan lisää ihmisiä tukemaan eläinten hyvinvointia alueellamme sekä lisättyä tietoa siitä, miten toimia, jos kodittomia eläimiä kohtaa sekä tuomaan eläintensuojeluun liittyviä arvoja mukaan uudemman sukupolvenkin elämään kaiken tämän teknologian lomaan. Pidetään huolta lähimmäisistämme, niin eläimistä kuin ihmisistä ja suunnataan kohti kesää ja lämpöisiä ilmoja!

-Sari Uski
varapuheenjohtaja

Blogin päivitys on ollut vähän retuperällä. Josko asia saataisiin nyt taas toimimaan.

Tässä vaiheessa on varmaan turha palata enää loppuvuoteen. Alkuvuosi käynnistyi ”mielenkiintoisesti” sieni-infektiolla. Tammikuussa oli ensimmäinen desinfiointi ja kissojen pesu. Silloin kannettiin kaikki tavarat ulos eristystiloista. Desinfiointitalkoisiin osallistui n. 5 vapaaehtoista ja talon työntekijät sekä harjoittelijat. Olin valmistellut tehtävälistan ja aikatauluttanut päivän jo paria päivää aikaisemmin.

Aamu alkoi vielä viimeisten tavaroiden uloskantamisella. Eläinlääkäri Liisa Lajunen tuli aamulla talolle rauhoittamaan kissoja pesua varten. Pesu ei edennyt niin nopeasti, kuin olin ajatellut (vaikka pesijöitä oli kaksi), joten muutama kissa ehti herätä rauhoituksesta ja ainetta jouduttiin laittamaan lisää. Yksi kissa aiheutti Liisalle päänvaivaa, kun se ei meinannut nukahtaa millään. Se oli saanut rauhoitetta jo 70-kiloisen koiran verran, eikä se ollut vieläkään käsiteltävissä (erittäin arka kissa). Liisa ei olisi halunnut antaa sille enää yhtään rauhoitetta, mutta pakkohan se oli, että saatiin se pestäväksi.

Kissat pestiin imaverol-liuoksella, paineltiin kuiviksi, kauluri päähän ja heräilemään koiratilaan. Koiratilaan oli pystytetty kissojen väliaikaissäilö, kissanäyttelyn näyttelyhäkkejä vierekkäin ja päällekkäin. Sieltä kissat oli tarkoitus siirtää illalla takaisin eristykseen. Desinfiointiaineen haju oli kuitenkin niin kauhea, ettei kissojen tuontia pystynyt edes ajattelemaan. Kissat jäivät siis yöksi pieniin häkkeihin.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus heti töihin tultua sisustaa eristyksen boksit (potat, aluset, lelut ja kupit) ja siirtää kissat. Eipä asia ollutkaan niin yksinkertaista. Eristyksessä haisi edelleen niin hirveälle, ettei kissojen tuonti sinne onnistunut. Kaikki 20 boksia huuhdeltiin juoksevalla vedellä, kuivattin, pestiin tolulla, taas huuhdeltiin ja kuivattiin. Vihdoin kissat saatiin taloon.

Tämän urakan jälkeen löytyi uusi sieni-kissa. Senjälkeisestä desinfiointioperaatiosta voitte lukea toukokuussa ilmestyvästä Kulkurit-lehdestä joka postitetaan kaikille KSEY:n jäsenille.

Toisen desinfioinnin aikana talolla ei ollut yhtään kissaa. Kaikki löytökissat sijoitettiin kotihoitopaikkoihin. Talolle alettiin ottaa kissoja maaliskuun puolessa välissä. Muutama löytökissa on löytänyt takaisin kotiin, ja tällä hetkellä talolla on 13 kissaa (kaikki eristyksessä).

Mitä eristys tarkoittaa?

Kaikki eläintalolle tulevat kissat menevät ensin eristyksen puolelle. Ja kun puhutaan löytö/talteenottokissoista, niin ne odottelevat ensin 15 vrk omistajaansa. Muutama päivä talolle tulon jälkeen ne madotetaan ellei ole heti havaittavissa ulko- tai sisäloisia. Jos omistaja ei 15 vrk:n aikana kissaansa kaipaa, se leikataan ja rokotetaan ensimmäisen kerran. Noin kolmen viikon kuluttua se saa tehosterokotteen ja sen jälkeen se on valmis etsimään uutta kotia. Eristystilaan emme ota vierailijoita tautiriskin takia, siellä työskentelevienkin on noudatettava erityisen tarkkaa hygieniaa. Eikä sinne tarvitse päästäkään, koska siellä ei ole luovutettavia kissoja.

-Nina-

Valitettavan monet kissanomistajat pitävät kissan parhaana - ja oikeutena - ulkoilla vapaana. Tämä on kuitenkin väärin. Sen lisäksi, että kissan vapaana ulkoilu on järjestyslain vastaista, se ei ole kissalle turvallista. Taajama-alueilla suurimpana vaarana on liikenne ja maaseudulla metsien pedot. Myös reviiriään puolustava kissa saa aikaan pahaa jälkeä sen tontille eksyttäessä.

Kaikille yhteisenä vaarana ovat taudit, jotka leviävät sekä kissojen että niiden saaliseläinten välityksellä. Hyvin yleisiä löydöksiä löytöeläimillä ovat myös erilaiset sisä- ja ulkoloiset, sekä silmä- ja virtsatietulehdukset. Näin kesäaikaan pienet haavatkin pääsevät helposti tulehtumaan ja niistä voi tulla isompi ongelma. Ilman säännöllisiä rokotuksia ja madotuksia voi kissa joutua kärsimään ikävistä taudeista läpi elämänsä.

Suosittelemme siis lämpimästi, että pidetään kissat sisällä tai hommataan niille ulkotarha tai ulkoiluvaljaat, joissa kissa pystyy turvallisesti nauttimaan kesästä.

Juuri näiden vapaina liikkuvien kissojen pentueita tulee meille joka vuosi useita, joko emon kanssa tai ilman. Nämä villiintyneet tai vain osittain kesyt pentueet ovat usein huonokuntoisia, ja ne on synnytetty jonkun naapurin ulkorakennukseen, autioituneisiin taloihin tai muuhun suojaisaan paikkaan. Meillä pentueet pyritään saamaan kotihoitoon, jossa ne saavat enemmän hoitoa kuin talolla, ja tottuvat ihmisten läsnäoloon. Jos siis huomaat pentueen ilmestyneen lähitienoolle, älä odota kesän loppumista, vaan ota heti yhteyttä meihin. Mitä aikaisemmassa vaiheessa pennut saadaan tottumaan ihmisiin, sitä helpommin ja nopeammin ne saavat uuden kodin.

Eläintalolla on jatkuva pula kotihoitajista sekä pentueille että yksittäisille aroille kissoille. Jos siis olet vähänkin kiinnostunut hoitajan hommasta, ota yhteyttä eläintalolle. Sovitaan aika ja jutellaan hoitajan työstä.

Lopuksi kiitos niille kissanomistajille, jotka pitävät kissoistaan huolta! Toivottavasti moni meidän kodittomista kissoistamme saa teiltä kodin ja hyvän loppuelämän

Moni miettii tälläkin hetkellä koiran ottamista. Sitä onkin hyvä miettiä joka kantilta, ennen kuin tekee päätöksen. Kannattaa ottaa selvää eri roduista ja niiden luonteista. Siitä, miten paljon haluaa viettää koiran kanssa aikaa urheillen ja harrastaen vai onko vailla lähinnä seurakoiraa. Tietyt rodut myös tarvitsevat asiantuntevaa koulutusta heti nuorena, mikäli omistajalla ei tätä kokemusta ennestään ole, on mentävä koirakouluun.

Ja koska koirat voivat elää koosta ja rodusta riippuen n. 8 - 15 vuotta, on otettava huomioon rodun valinnassa omat tulevaisuudensuunnitelmat esim. mahdollisesta perheen perustamisesta. Onko rotu, joka nyt tuntuu ihanteelliselta, niin hyvä valinta silloin, kun huomiota ja aikaa tarvitsee myös pieni vauva.

Aina on muistettava, että koiriin menee myös rahaa. Jokavuotiset rokotukset, madotukset ja mahdolliset hammaskivenpoistot tulevat perusruuan, hihnojen, puruluiden ja lelujen päälle. Ja koskaanhan ei tiedä, mitä sairauksia tai onnettomuuksia voi sattua. On siis varauduttava siihen, että taloudellinen tilanne on kunnossa koiran perheeseen tullessa.

Koska sekarotuisia vahinkopentueita syntyy paljon, on niiden pentujen hinta (jos aina hintaa edes on) paljon rotukoiria alhaisempi. Siitä johtuen monet ottavat koiran sen kummempaa miettimättä, tilaisuuden kohdalle sattuessa. Tässäkin tapauksessa kannattaisi ottaa selvää, mitä rotuja koirassa on. Usein käy niin että otettaan suloinen sekarotuinen pentu esimerkiksi kerrostaloon. Koiran kasvaessa huomataan, että tässä nyt varmaan on ajokoiraa, suomenpystykorvaa ja mahdollisesti hirvikoiraakin seassa. Siinä alkaa huoneisto ja naapurit kärsiä, mikäli ei jakseta vastata koiran aktiviteetintarpeisiin. Valitettavan usein näissä tapauksissa, joissa ei koiran tarpeita jakseta täyttää, koira laitetaan kiertoon. Hyvällä tuurilla koira saa omistajan, joka jaksaa panostaa koiraan. Huonolla tuurilla se jatkaa omistajalta toiselle kiertoa ”huonon käytöksensä vuoksi”.

~Marika

“Koiratrokaus” ja pentutehtailu on yhä kasvava ongelma. Trokarit tuovat koiria Suomeen lähinnä Venäjältä ja Virosta. Kun olet hankkimassa koiraa, kiinnitä huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:

Onko puhelinnumero ”julkinen”? Trokarit käyttävät pääsääntöisesti prepaid- tai salaisia puhelinnumeroita. Jollain saattaa olla samanaikaisesti käytössä useita numeroita. Yhdessä kaupataan yhdenlaisia ja toisessa toisenlaisia koiria.

Pääsetkö katsomaan koiraa sen kotiin? Jos koira luvataan tuoda sinulle kotiin tai läheiselle huoltoasemalle, niin todennäköisesti myyjällä ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Jos rekisteröityjen vanhempien pentuja myydään rekisteröimättöminä, kannattaa miettiä, miksi niitä ei rekisteröidä? Koiran rekisteröinti Kennelliittoon maksaa maksimissaan 68 €. Jos rekisteröity pentu maksaa 1000 € ja rekisteröimätön 700 €, mitkä ovat myyjän syyt jättää pentue rekisteröimättä? Ehkä se, että nartulla teetetään pentuja joka juoksusta, jolloin joka toinen pentue rekisteröidään ja joka toista ei. Kennelliitto ei hyväksy nartun astuttamista joka juoksusta, joten em. tavalla nartusta otetaan kaikki taloudellinen hyöty.

Koiralla on EU-passi. Se ei ole mikään ihmeellinen viritys. Sen saa kympillä, parilla, kun koira on mikrosirutettu ja eläinlääkäri sen toteaa vastaanotollaan. Itselläni on näyttelyissä käyvä koira, enkä tee EU-passilla mitään, koska emme ole lähdössä ulkomaille. Normaali Kennelliiton rekisteritodistus ja rokotuskortti riittävät.

~Nina

Blogia oli tarkoitus kirjoittaa joka viikko, mutta eihän ajatus ole toiminut. Syksy ja alkutalvi olivat tosi kiireistä aikaa. Ihmiset alkoivat ottaa yhteyttä, kun pihassa on kesästä asti pyörinyt kissa ja sitä on syötetty, mutta nyt kun tulivat pakkaset, se olisi hyvä saada sisälle. Sama, kun äiti-kissa on tuonut kesällä pennut piharakennukseen ja ollaan niitä syötetty, mutta nyt ne pitäisi saada pois pakkasen jaloista.

Aikuisia kissoja ei pitäisi alkaa syöttää, koska ne saattavat jäädä sitten majailemaan pihapiiriin. Koti voi kuitenkin olla hyvin lähellä ja siellä kissaa kaivataan.

Ymmärrän kyllä, että pentukissoja on kiva katsella ja ruokkia, mutta ne olisi hyvä toimittaa heti eläintalolle. Syksyn aikana tuli monia pentueita, joita oli ruokittu, mutta ei kuitenkaan opetettu käsikesyiksi. Esimerkiksi 12-viikkoiset pennut ovat vielä huomattavasti helpompia kesyttää, kuin 16-viikkoiset. Meillä on edelleen kesäisiä villikkopentuja kotihoidossa, koska arkoja kissoja ei kovin moni halua ottaa. Jos ne olisi toimitettu talolle aikaisemmin, ne saattaisivat olla jo uusissa kodeissa.

Joulukuussa talolle tuli koira, jota omistaja ei hakenut pois. Pohjois-Kymenlaakso -lehti julkaisi (ilmaiseksi) koirasta kuvan ja pyynnön antaa vinkkejä koirasta/omistajasta. Selvisi, että koira on Lilli ja ikä 7 – 8 vuotta. Nyt Lilli odottaa uutta kotia. Yhdistyksen koirat lähtevät uusiin koteihin steriloituna, mutta Lilliä ei voida vielä leikata, koska sillä oli vähän aikaa sitten juoksu. Uusi omistaja huolehtii Lillin leikkaukseen, jonka yhdistys tietysti maksaa. Lilli on muuten kiva koira, muttei tule toimeen toisten koirien kanssa.

Syksy toi tullessaan taas pulan kissojen purkkiruuasta. Onneksi tuli joulu ja ihmiset joulumielellä muistivat myös kodittomia kissoja ja koiria. Kiitos kaikille meitä muistaneille.

Juuri ennen joulua meitä ”ilahdutti” alkueläintartunta (giardia). Kaikki yhdessä asuvat kissat joutuivat kymmenen päivän matokuurille ja eläintalo suljettiin vierailijoilta. Talon hygieniataso jouduttiin nostamaan huippulukemiin, ettei giardia tartu eristyspuolen kissoihin eivätkä hoitajat vie sitä kotiinsa omille lemmikeille. Giardia saatiin onneksi taltutettua. Jos matokuuri ei olisi auttanut, seuraava vaihtoehto hoidoksi olisi ollut antibioottikuuri. Matolääkkeen syöttäminen n. 25 kissalle (osa arkoja) ei ole mikään maailman nopein ja helpoin tehtävä. Kiitokset kaikille huolellisille hoitajille. Giardia aiheutti paineita tilojen riittävyydestä, koska eristyksestä ei voitu siirtää kissoja pois ja koko ajan tuli torppaan uutta väkeä.

Nyt tilanne alkaa helpottaa. Seuraava iso homma eläintalolla on helmi-, maaliskuussa eristystilojen lattioiden pinnoitus. Silloin on saatava eristyksen kissat jonnekin pariksi päiväksi. Ulkorakennukseen mahtuu muutama, mutta loput sijoitetaan vapaaehtoisten koteihin. Minäkin kissa-allergisena olen lupautunut sijoittamaan meille pari kissaa.

Hyvää talven jatkoa kaikille. Muistakaa myös luonnoneläimiä talviruokinnalla.

-Nina-

Hei kaikki eläintenystävät!

Kerron nyt puoli vuotta kestäneestä työharjoittelustani Korian eläintalolla. Valmistuin eläintenhoitajaksi kesäkuussa 2010. Aloitin saman tien työkkärin järjestämän työelämävalmennuksen KSEY:llä. Opiskeluaikana olin pari kuukautta harjoittelussa eläintalolla ja sitä kautta pääsin talolle suoraan harjoittelijaksi valmistuttuani.

Hommat olivat minulle tuttuja heti alussa aikaisemman harjoittelujakson ansiosta. Monet ovat tulleet talolle harjoitteluun ja yllättyneet miten siivouspainotteista työ on. Aamu aloitetaan koirien lenkittämisellä, eläinten lääkitsemisellä, ruokinnalla ja siivoomisella. Eläintenhoitajan työt ei todellakaan ole pelkkää eläinten rapsuttelua ja hellimistä. Työ ei useimminkaan ole mistään helpoimmasta päästä, melkein aina on kiire, eläimet osaavat olla välillä todella hankalia ja pitää varautua siihen, että kohdalle voi osua kaikenlaisia eritteitä ja ne on pystyttävä siivoamaan. Eläintenhoito vaatii ihmiseltä paljon, koska on osattava asettaa itsensä eläimen asemaan, jotta osaisi hoitaa ja ymmärtää eläinta mahdollisimman hyvin erilaisissa tilanteissa. Välillä tulee vastaan surullisia kohtaloita, mutta onnenhetkistä on osattava ottaa kaikki irti, jotta työn murheellisemmat puolet jäävät kakkoseksi.

Hyvä esimerkki työn iloista ja suruista on pentukolmikko, joka syksyllä tuli talolle. Ne nimettiin Ketuksi, Jellonaksi ja Pumaksi. Pennut olivat alusta asti hieman vaisuja, mutta muuten ihan hyväkuntoisia. Jellona ensimmäisenä menetti ruokahalunsa ja eräänä maanantaiaamuna se löytyikin kuolleena boksista. Kettu oli myös muuttunut tavallista vaisummaksi, mutta pentueen pienin tyttö Puma oli edelleen normaalin oloinen. Hoidosta huolimatta Kettu löytyi eräänä aamuna todella heikkokuntoisen ja vietiinkin suoraan lopetettavaksi, jotta pääsisi kivuistaan, koska mitään ei ollut enää tehtävissä. Pumakin alkoi muuttua vaisuksi ja ruokahaluttomaksi. Sitä hoidettiin ja tarkkailtiin ja hoidettiin. Eräänä perjantai-iltapäivänä, ennen kuin lähdin töistä, kävin vielä katsomassa Pumaa ja huomasin sen olevan todella kuuma. Kuumetta oli 41 astetta, kun kissan normaali ruumiinlämpö on hiukan reilu 38 astetta. Lähdinkin sitten kiidättämään Pumaa lääkäriin, koska päivän ainut vapaa aika oli juuri sillä hetkellä. Puma sai nesteytystä ja tutkittiin. Varsinasta syytä oireisiin ei selvinnyt. Pumaa pakkosyötettiin ja lääkittiin viikonlopun yli mahtavien vapaaehtoistemme voimin. Maanantaina tilanne näyttikin jo valoisammalta. Puma alkoi olla taas oma leikkisä itsensä ja ruokakin alkoi pikkuhiljaa maistua. Mikä voiton tunne siitä tulikaan! Tervehdyttyään Puma tuli minulle kotihoitoon odottamaan, että olisi valmis etsimään omaa kotia. Pian Puma saakin jo toisen rokotuksen ja toivottavasti pian löytyy myös tälle urhealle pienelle kisulle hyvä ja pysyvä koti.

Kodittomien eläinten kanssa työskennellessä tulee joskus myös otettua töitä kotiin. Tässä työssä ne eivät ole paperitöitä vaan ihan konkreettisesti eläimiä. Kotihoidossa minulla on ollut kani Jänöpupunen, joka nyt on saanut jo oman kodin. Kesällä tuli kissanpentu, joka löytyi auton moottoritilasta ja se on sitten jäänytkin meille hurmattuaan kaikki. Syksyllä otin myös aremman kissan MiniJiin kesyyntymään meille, kun eläintalolla usein arat kissat eivät oikein meinaa kesyyntyä. Minsku on nyt koeajalla, josko saisi pysyvän kodin.

Parasta tässä työssä on auttamisen ilo, onnelliset tapahtumat esimerkiksi eläimen paraneminen, samanhenkisten ihmisten tapaaminen ja erilaisiin eläimiin tutustuminen, jokainen niistäkin on oma persoonansa. Harjoittelujaksoni loppui 8.12.2010, mutta onneksi talolle pääsee aina takaisin vapaaehtoisena, niin ei tule kovia vieroitusoireita.

Kaikki, keitä vähänkään kiinnostaa vapaaehtoistoiminta eläinten parissa, ottakaa rohkeasti yhteyttä Korian eläintalolle. Eläinten auttaminen on todella palkitsevaa ja antoisaa. Hyvää joulun odotusta kaikille ihmisille ja eläimille!

~Emmi

Eläintalolla alkaa olla taas se aika vuodesta, että tilat eivät tunnu millään riittävän kaikille kodittomille eläimille. Ilmojen viilentyessä useille ihmisille iskee hätä, kun koko kesän kulmilla pyörinyt kissa tahtoisikin sisälle lämmittelemään, sitten soitetaan meille. Hyvä ajatus, tottakai, ettei kissa jää talven armoille. Siinä on vain sellainen huono puoli, että jos kissa olisi saatu jo kesällä kiinni, se ei välttämättä olisi saanut sisäloisia tms. sairauksia ja meilläkin olisi ollut enemmän tilaa. Tuntuu, että kaikki kesän kulkukissat tulevat juuri ilmojen viilentyessä isona laumana meille. Kaikista parasta olisi siis kysellä heti kulkukissan havaittuansa naapureilta, onko heidän kissansa retkillä, ja sitten ilmoittaa löytyneestä kissasta meille.

Eläintalolle kaivataan kovasti uutta verta vapaaehtoisiksi. Nykyään toimintaa pyörittää noin parinkymmenen ihmisen joukko, joka suurimmaksi osaksi on ollut mukana jo vuosikymmenen. Tapahtumien ja hoitovuorojen järjestäminen vie kovasti pienen vapaaehtoisjoukkomme voimia, vaikka hyvän asian puolesta hommia tehdäänkin.

Mielellään siis jakaisimme vastuuta uusillekin. Ala-ikäisethän eivät valitettavasti voi hoitovuoroihin yksin tulla, mutta täysi-ikäisen kanssa homma onnistuu. Yleensä illan hoitovuorot vaativatkin kahta ihmistä, ettei koko iltaa mene hommissa.

Iltavuoron tehtäviin kuuluu eristyspuolen kissojen iltaruokinta ja -lääkintä heille, kellä se on, ja vanhalla puolella pottien siivous, vesi- ja naksutilanteen tarkistus sekä yleistä siivousta, jos kissat ovat mellastaneet tai oksennelleet. Myös saunalla voi olla kissoja, kun talon tila loppuu, siellä samat toimenpiteet. Talolla voi myös olla löytökoiria, jotka tarvitsevat lenkitystä ja ruokintaa.

Rohkeasti siis kyselemään, jos eläintenhoito ja vapaaehtoistoiminta kiinnostaa! Opastusta hommiin saa talon konkareilta.

Tällä hetkellä talolla on myös yksi siili. Se löytyi kovasti alipainoisena, joten koetamme saada ruokittua sen talvilepokuntoon.

Kani Jänö Pupunen tuli takaisin talolle majailtuaan kesän kotihoitopaikassa maalla. Kovasti sille edelleen hyvää kotia etsitään.

Kesä on ollut eläintalolla kovin kiireistä aikaa. Sekä kolli- että tyttökissoilla on ollut kevättä rinnassa ja menovietit kovat. Sen tuloksena myös pentueita on tullut muutamia. Kissamäärä on pysynyt suunnilleen samassa kuin viimekin vuonna, eli n. 140 löytökissaa on tullut talolle tähän mennessä vuoden alusta lähtien. Toivoisimme kovasti, että omistajat panostaisivat kissojen turvalliseen ulkoiluun ja hankkisivat ulkotarhan tai ulkoiluvaljaat. Paljon on kissoja eksynyt retkillään, kun mielenkiintoiset hajut vievät kissan pois omalta alueelta.

Valitettavasti helteet ovat aiheuttaneet sen, että loukkaantuneiden eläinten haavat ovat tulehtuneet herkästi. Muutaman kissan olemme löytäneet niin huonossa kunnossa, ettei mitään ole ollut enää tehtävissä. Samoin linnut ja siilit ovat kärsineet samasta asiasta. Pari pientä luonnon eläintä olemme vieneet luonnonvaraisten eläinten hoitokotiin Orimattilaan. Siellä pienet ovat saaneet asianmukaisen hoidon ja elinolot.

Heinäkuussa järjestimme koirille match show:n Kuusankoskella RobinHoodin kanssa yhteistyössä. Perjantaina 13.8. järjestimme Sumulaakson kentällä koirien match show:n. Vapaaehtoisemme ovat kiertäneet erilaisissa tapahtumissa käsitöidemme kanssa, viimeksi Taiteiden yössä. 4.9. oleville Elomarkkinoille on tulossa KSEY:n myyntipöytä ja arpoja.

18.9. Korian eläintalolla vietetään Kulkurikissojen Yötä. Silloin talon ovet ovat auki illalla viidestä yhdeksään. Pihalle järjestämme käsitöiden myyntipöydän, kirppispöydän ja kahvion. Pelimannit soittavat alkuillasta. Kissat ottavat silloin myös mielellään rapsutuksia - ja tuliaisia - vastaan, sillä avoimia ovia ei ole sunnuntaina 19.9.

Kissanäyttely on tulossa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, kunhan löydämme uuden tuomarin. Aikaisempi tuomarimme halusi antaa muillekin kiinnostuneille tilaisuuden.

Tulevia tapahtumia odotellen

Eläintalon väki

Viikonloppuna löytyi Korian suoralta erittäin uupunut ja laiha shetlanninlammaskoira. Koiralla oli tatuointi ja Kennelliitosta saimme selville koiran kasvattajan. Kasvattaja ilmoitti koiranomistajalle, että koira on täällä meillä. Tyttö oli ollut kateissa kaksi viikkoa ja omistaja oli luopunut jo toivosta löytää koira. Hän oli soittanut asiasta poliisille kaksi kertaa, mutta ei tiennyt soittaa tänne meille. Ihmettelen kyllä sitä, etteivät poliisit antaneet paikallisen löytöeläinpaikan puhelinnumeroa. Omistajan ja koiran jälleennäkeminen oli liikuttavaa katseltavaa.

Avoimista lähti uuteen kotiin 4 kissaa ja varattiin yksi, joka haettiin sitten torstaina. Avoimista lähteneistä palautui 2 kissaa. Toinen niistä lähti perheeseen, josta kissa oli lähtenyt omille teilleen keskiviikkona, eikä omistaja malttanut odottaa kissan kotiutumista, vaan otti tilalle uuden kissan. Karkulainen palasi kotiin ja uusi kissa palautui takaisin meille. Toinen kissa palautui, koska pelkäsi perheessä aiemmin ollutta kissaa. Eikä tässä vielä kaikki, torstaina lähtenyt kissa palautui perheen allergian takia.

Parisen viikkoa sitten talolle haettiin tyttökissa, joka oli nähty touhuamassa kollipojan kanssa. Emme tarkastaneet talolla kissan sukupuolta, koska eihän siitä ollut epäilystäkään, etteikö se olisi silminnäkijähavaintoihin perustuen tyttö. Leikkauspöydällä selvisi, että se onkin leikattu poika.

Keskiviikkona haimme Kuusaalta arviolta 7 – 8 viikkoisen kärpänpoikasen. Se vietiin Orimattilaan kasvamaan luonnonvaraisia eläimiä hoitavalle Sarille. Tunti viejän poislähdön jälkeen se oli kuollut. Kärsi hypotermiasta ja oli päässyt muutenkin liian heikkoon kuntoon.

Kausalassa on juoksennellut jo pidemmän aikaa kani. Olemme käyneet pyydystämässä sitä kolme kertaa. Sillä on niin iso alue juostavana, ettei sitä haavilla saa kiinni. Metsästykseen on käytetty aikaa n. 10 h ja kun ei olla saatu kiinni, niin unohdamme asian vähäksi aikaa. Sillä on nyt riittävästi ruokaa luontoäidin puolesta, ettei se ole perso herkuille eikä myöskään kuole nälkään. Mikä asiassa on harmittavaa, niin todennäköisesti kyseinen kani oli kiinni jo huhtikuussa, mutta näkemättä oletin, että se on rusakon hankipoikasia. Niinpä pyysin löytäjää viemään sen samaan paikkaan, mistä oli löydetty…

Eläintalolla vietettiin Suvisunnuntaita hienossa kesäsäässä, joka salli meidän levittäytyä pihalle kaikkine “houkutuksinemme”. Oli monenlaisia käsitöitä kaupan, pika-arpoja, kirppis ja puffettikin, jossa oli tarjolla kahvin ja leivonnaisten lisäksi ihan muurinpohjalettuja.

Meillä kävi paljon vieraita (ja tuttuja) tervehtimässä asukkeja sekä tuomassa tuliaisia ja nauttimassa kahvikupposelliset. Toivelistallamme oli penturuokia ja niitä myös saimme. Muita ruokiakin tuli runsaasti. Kissanleluja saimme myös ja koiriakin muistettiin.

Kaksi kissaa lähti uusiin koteihin koeajalle. Tietysti toivomme, että elämä asettuu niissä mukaviin uomiin ja kissat jäisivät koteihin pysyvästi.

Konkari-kulkuri Teuvo kunnostautui livistämällä keittiön avoimen ikkunan ääreen, jossa kyllä on verkko. Koska kävijät kulkevat keittiön kautta, emme uskaltaneet antaa sen olla siellä, ettei ulkoilma houkuttaisi ovenkin kautta kurkkaamaan.

Kiikutimme siis Teuvon takaisin kissatilan puolelle ja ajattelimme laittaa sen seuraavaksi ulkoiluhäkkiin haistelemaan kesäilmaa. Sitä varten olisi kuitenkin pitänyt ensin mennä kuljetuskoppaan ja siitä oli Teuvolla eriävä mielipide. Sitä maanittelimme tovin, muttei herra innostunut. Lopulta se asettui toiselle ikkunalle, mistä se korkealta meitä mulkoili siihen malliin, että pitäkää ulkoiluhäkkinne. Annoimme periksi “hyvän sään aikana”. =)

Suvisunnuntaimme sujui erittäin mukavissa merkeissä. Kiitos siitä kaikille mukana olleille, kävijöille, lahjoittajille ja muuten vain tervehtimässä käyneille!